Rakastakaa toisianne, älkää rahaa!

En halua ikinä joutua kaipaamaan rahaa tai pakottaa itseäni tekemään asioita vain tienaamisen vuoksi. Varmin ratkaisu tämän ongelman välttämiseen on rahan pitäminen niin merkityksettömänä, ettei sitä kaipaa, vaikkei sitä olisikaan. (Tosin mustahan tulee isona nero ja rikas ja tienaan niin paljon, että voin antaa muutaman tuhat euroa hyväntekeväisyyteenkin joka kuukausi. ;) )

Olen elänyt vuoden opintotuella ja välillä tuettomanakin säästöjen varassa, muutaman sadan euron kuukausibudjetilla. Ja mulla on ollut tähän astisen elämäni paras vuosi - tuntuu ettei vähävaraisuus ole pakottanut tinkimään elämänlaadusta millään tavalla. Tämä vuosi on auttanut keskittämään huomiota mielestäni elämän tärkeimpiin asioihin eli läheisiin ja sisäiseen rauhaan; näiden asioiden olemassaoloon kun ei varakkuus vaikuta.

Rahan väitetään tuovan turvallisuutta. Voi esimerkiksi hankkia vakuutuksia, jotka antavat onnettomuuden sattuessa rahaa takaisin, jotta voisi korvata onnettomuuden tuhoja. Perheelleen voi tarjota hyvät materialistiset puitteet elää, eikä lasten ei tarvitse valita harrastuksia niiden hinnan mukaan. Rahalla voi ehkä jopa sovittaa tekemiään rikoksia.

Raha toisaalta myös lisää turvattomuutta. Viiden tonnin hifi-kaiuttimet ja kuusinumeroinen pankkitilin saldo varmasti lisäävät huolta, kun on enemmän omaisuutta ja taloudellista statusta, jonka voi menettää. Jollei sitten rahaa tule ja mene niin paljon, ettei omaisuus enää huoletakaan. (Onko sellaisiakin rikkaita?)

Hukkasin rahahuolet joskus, kun tajusin, ettei raha ole elinehto. Hyvin minimaalisellakin rahankäytöllä voi täyttää elämän perustarpeet:

* Liftaus. Rahattomuus ei tarkoita sitä, että tarvitsisi jumiutua kotiinsa; rohkeus lähteä peukun kanssa tienvarteen takaa sen, että reissulle pääsee millä taloudellisella tilanteella tahansa. Suosittelen. Liftatessa kohtaa yleensä kovasti juttelemisesta kiinnostuneita, mielenkiintoisia ihmisiä.

* Soluttautuminen ystävien tai sukulaisten nurkkiin. Itse en ole tätä harrastanut, mutta uskon, että minulla on sellaisia ystäviä, joiden luona voisin väliaikaisesti asua, jos jostain syystä menettäisin kämppäni enkä saisi tarpeeksi pian uutta tilalle. Eikä tämä tarkoita loisimista; voihan isännöilleen ja emännöilleen olla hyödyksi esimerkiksi siivoamalla, laittamalla ruokaa ja olemalla seurana.

* Dyykkaus. Maailmassa tuotetaan ruokaa muistaakseni tuplasti tämän väestömäärän tarpeisiin, eli roskiin lentää ruokaa helvetinmoiset kasat. Ruokatarpeiden täyttäminen dyykkisafkan avulla vähentää ekologista jalanjälkeä kummasti. Itse tosin en juuri dyykkaa, koska haluan kulutusvalinnoillani tukea tiettyjä elintarvikkeita.

* Virikkeiden ei tarvitse olla maksullisia. Kirjastot tarjoavat loputtoman määrän kulttuuria kirjojen ja musiikin muodossa, laillisesti ja ilmaiseksi, ja levyjen lainaamisesta siirtyy jopa teostorahoja musiikintekijöille, ilmeisesti kunnan pussista. Luonnosta voi olla jatkuvasti haltioissaan, ja hyvällä mielikuvituksella omilla luontoretkillään voi korvata monia maksullisia harrastuksia, esimerkiksi kuntosalikäyntejä, sillä tarkilla silmillä luonnossa voi huomata vaikka minkälaisia kuntolaitteita. Musiikki-intoakin voi toteuttaa vaikka omatekoisilla soittimilla.

Ihmiskunnan ehkä vahvimmin maailmaa tuhoava piirre on yletön materialismi. Siksi tykkäänkin tämän hetkisesti lamasta. Pienillä tuloilla tulee automaattisestikin kulutettua melko ekologisesti, kun ei ole varaa hankkia jatkuvasti uutta (tarpeetontakin) tavaraa, vaan tulee mietittyä, tarvitsenko tätä oikeasti. Tosin valitettavasti esimerkiksi kasvikset ovat usein lihaa kalliimpia energia/hinta-suhteessa, joten opiskelijabudjetti ei houkuttele kasvissyöntiin.

Rahan vaikutusta onnellisuuteen on pohdittu paljon, enkä aio tässä ylistää ilmaisten asioiden onnellisuutta kohottavaa vaikutusta tai kritisoida rikkauksillaan hekumoivia. Yksinkertaisesti: onnellinen on, jos on onnellinen.