7 keinoa opiskelunnopeuden boostaamiseen

Moi. Olen ollut viime aikoina Tampereen lisäksi Helsingissä, Tukholmassa, Espoossa ja Mikkelissä, joten päivittäminen on tauonnut. Mutta nyt vituttaa niin huolella, että piti muistella, millä tunnareilla pääsen kirjautumaan tänne sisään.

Vitutuksen aiheutti valtiovarainministeriön edustajan lausunto opintotukiuudistuksesta. Itse uudistuksessa oli mielestäni varsin hyviä puolia, mutta VM:n lausunto kyllä lyttäsi ne kaikki täysin.

Uudistuksessa ehdotettiin muun muassa opintorahan sitomista indeksiin ja opiskelijoiden ateriatuen korottamista. VM:n edustaja painottaa lausunnossaan sitä, kuinka lakiuudistusehdotus meni aivan tehtävänannon ohi, ja että opiskelijoiden pitää päästä mahdollisimman nopeasti työelämään ja viettää mahdollisimman suuri osa elämästään töissä. Itse en näe opiskelijoiden etuuksien korottamisessa ja opiskeluajan lyhenemisessä mitään ristiriitaa. VM ilmeisesti uskoo, että nykyisetkin opiskelijatuet ovat niin suuria, että ihmiset väen vängällä haluavat pysyä päätoimisina opiskelijoina, vaikka valmistunutta odottaisikin kolmen tonnin kuukausipalkka töihin päästyä. Tai ehkä ajatellaan, että jos opiskelijat ovat tarpeeksi köyhiä, heillä ei ole varaa nauttia alkoholia tai käyttää rahaa vapaa-aikaan muutenkaan, vaan sitten kaikki aika menisi opiskeluun. (Vastaako todellisuutta? Ei tod.)

Mutta aattelin läpällä listata keinoja, jotka mun mielestä saattaisivat lyhentää opiskeluun kuluvaa aikaa. Nämä tulevat kaikki teekkarin näkökulmasta, koska en oikein tunne muita koulutusaloja.

1) Ihan uudenlainen koulutus yliopisto- ja ammattikorkeakoulutukselle vaihtoehdoksi. Täsmäkouluttautuminen, jossa opiskeltaisiin yliopistotasoista tiedettä mutta kapeammin ja pienemmällä opintopistemäärällä kuin nykyisten tutkintorakenteiden mukaan. Eli hylättäisiin poikkitieteellisyys ja tieteen laaja-alainen perustuntemus ja perehdyttäisiin vain tarkasti määriteltyyn omaan alaan.

En usko, että 300 opintopisteen eli 8250 opiskelutunnin tietomäärää pystyisi omaksumaan nopeammin kuin viidessä vuodessa. Nykyiselläänkin vain murto-osa opiskelijoista valmistuu tavoiteajassa. Joten jos nopeutta pidetään tärkeimpänä kriteerinä, noppamäärää pitäisi laskea.

2) Opiskelijoiden hyvinvoinnista huolehtiminen. Pahoinvointi syö aikaa. En tarkoita, että masentuneen ja burnoutista kärsivän opiskelijan pitäisi nauttia ihmelääkkeitä ja jatkaa puurtamista samaan malliin heti toimettomuutensa tiedostettua - uskon, että pahoinvoinnista seuraava toimettomuus on tärkeä osa luontaista paranemista. Mutta olisi tärkeää huolehtia, ettei haali liikaa tekemistä, ylläpitää fyysistä ja psyykkistä terveyttä; sitten ei tulisi niin tarvettakaan ylimääräiselle levolle.

3) Opintojen joustavuuden lisääminen. Itse olen opiskellut vain yhdessä yliopistotason koulussa, joten kaikki seuraava on vain mutua, mutta ilmeisesti yliopistot ovat aika nihkeitä hyväksilukemaan muualla suoritettuja kursseja. Mitäpäs sellaisesta nihkeilystä kukaan hyötyy? Opiskelija joutuu tenttimään, ehkä tekemään harjoituksiakin osoittaakseen, että osaa jutut, vaikka siitä olisi todisteena jo toisen koulun arvosanakin, ja vaikka olisi jo kypsä opiskelemaan näiden asioiden päälle syventävämpääkin tietoa. Ja koululta kuluu resursseja opetukseen, tenttituloksen ja harkkojen tarkistamiseen.

Pakollisuus/vapaaehtoisuus opinnoissa on myös jännää, mutta en uskalla sitä edes miettiä, kun se tuntuu niin monipiippuiselta.

4) Ihmisiä voisi muokata geneettisesti niin, ettei ihmisolento kykenisi kokemaan seksuaalista tai romanttista vetoa toista kohtaan, ja tämän seksuaalisuuden ja romanttisuuden kokemisen saisi lisättävänä ominaisuutena valmistumisen yhteydessä. Eikun hei muutetaanko vaan lakia niin, että alle 25-vuotiaat ei saa rakastua?

5) Luentojen yhteydessä pakotettaisiin opiskelijat nauttimaan vahvasti riippuvuutta aiheuttavia päihteitä, jolloin kemiallinen riippuvuus saisi opiskelijat luennoille. Tai sitten vaan sieniä ja LSD:tä kehiin, jotta koulu muuttuisi mielenkiintoisemmaksi paikaksi.

6) Opintotuen saatavuutta voitaisiin rajoittaa niin, että sitä saa vasta kun on näyttää suorituksia, ja opintotuen suuruus vaihtelisi arvosanojen mukaan.

7) Nuorempia opiskelijoita ei kannata pitää erillään vanhemmista opiskelijoista tai jo valmistuneista. Yleensä valmistuminen on opiskelijalle aika abstraktio ja tuntuu, ettei tiedä yhtään, mitä valmistumisen jälkeen tapahtuu. On äärimmäisen motivoivaa nähdä oikeasti elävänä joku omalta alalta valmistunut ja saada viitteitä hänen tietomäärästään ja kaikesta, mistä hän on päässyt tekemään.