Ai miksi tykkään kemiasta?

(Tämäkin on jotain vanhaa.)


Orgaanisessa kemiassa sidokset voivat muodostua pääosin kolmenlaisina eri reaktioina:
substituutioina, eliminaatioina, additioina.

Substituutio on sitä, että jokin uusi siirtyy vanhan paikalle.
Vanha voi loitota samaan aikaan, kun uusi hiljalleen ujuttuu tilalle toisaalta.
Toisissa yhdisteissä aiemman sidoksen pitää katketa ensin,
ja vasta sen katkettua lopullisesti on uudelle tilaa.

Eliminaatiossa vanha toiminnallisuus lähtee pois, eikä uutta oteta tilalle.
Aiemmin tuttu rooli siis eliminoidaan nykyisyydestä.

Additio eli lisääminen on tälle vastakohta; additiossa sidos muodostuu sellaiseen kohtaan, joka ei akuutissa menneisyydessä ollut järjestynyt tällä tavalla.

Kaikki atomit eivät tee yhtä paljon sidoksia, vaan eri atomeille eri määrä sidoksia on optimaalista.

Usein tarvitaan myös pidempiä ketjureaktioita, että päästään takaisin stabiiliin tilaan.
Ajan kuluessa sidokset katkeavat yhtäältä jos toisaaltakin,
mutta lopputulos on yleensä tasapainoisempi kuin alkutilanne,
- tai sitten myrkyllisempi tai radikaalimpi.
Mutta kaikkien reaktioiden kulkua ei voi estää
(epäjärjestyksen kasvua ei voi estää)